Peter Forsskal: Thoughts on Civil Liberty
 
The Text
 
  << English
   
  Ajatuksia kansalaisvapaudesta
   
   
  LUKIJALLE - ERE NOKKALA
   
 

Peter Forsskålin Tankar om borgerliga friheten (1759) tunnetaan yhtenä radikaaleimmista ruotsinkielisen valistuksen hengentuotteista. Erityisesti on korostettu Forsskålin selkeästi esittämää kirjoitusvapauden vaatimusta ja tämän suhdetta vuoden 1766 painovapauslakiin. Forsskålin pamfletti on aiemmin kertaalleen käännetty suomeksi. Kyseessä on vuoden 1759 painettuun versioon perustuva käännös, joka on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. Ajatuksia yhteiskunnallisesta vapaudesta ei ole erillinen julkaisu, vaan löytyy J. R. Danielson-Kalmarin teoksesta Suomen valtio- ja yhteiskuntaelämää 18:nnella ja 19:nnella vuosisadalla. Piirteitä vapauden ajalta, toinen osa: Yhteiskunnallisia virtauksia, WSOY, Porvoo 1932, s. 355-362. Danielson-Kalmarin käännös on ollut suuresti avuksi tätä käännöstä tehtäessä. On kuitenkin todettava, että vuoden 1932 käännös on kieleltään osittain vanhentunut ja vaikeasti ymmärrettävä nykylukijalle. Tämä on ensimmäinen peruste tälle uudelle käännökselle.

Toinen peruste liittyy vuonna 2009 Forsskålin pamfletista julkaistuun uuteen ruotsinkieliseen editioon ja sen englanninkieliseen käännökseen. Tämä uusi editio pohjautuu Ruotsin kansallisarkistosta löytyvään käsikirjoitukseen (Riksarkivet, signum Kanslikollegiet, Inkomna skrivelser, Serie EXII:18, universitetsärenden 1706–1785). Kyseessä on Forsskålin käsikirjoitus Tankar om borgerliga friheten, mutta ilman valtakunnan viimeisen sensorin, Niklas von Oelreichin vaatimia korjauksia ja muutoksia. Tässä alkuperäisessä tekstissä Forsskålin ajatukset ovat kärkevämmin ilmaistuja kuin myöhemmässä painetussa versiossa. Esimerkiksi huomio uskonnonvapauden tuomista myönteisistä vaikutuksista on poistettu julkaistusta versiosta.

Lukijan käsillä on nyt ensimmäistä kertaa Forsskålin Ajatuksia kansalaisvapaudesta kokonaisuudessaan, muodossa, johon sensori ei ole vielä puuttunut.

© 2011 Ere Nokkala

   
   
   
   
  Auraica
  Etusivu > Nro 5 (2012) > Nokkala
  Peter Forsskål - kansalaisvapauden puolustaja ja hattuvallan kriitikko
 
   
   
   
 
  AJATUKSIA KANSALAISVAPAUDESTA - Peter Forsskålin
   
 

§ 1.
Mitä enemmän ihminen saa elää taipumustensa mukaan, sitä vapaampi hän on. Elämää lukuun ottamatta ei siten mikään voi olla ihmiselle rakkaampaa kuin vapaus. Yksikään harkitseva ei siitä luovu tai vähennä sitä, ellei väkivalta tai suuremman pahan pelko häntä siihen pakota.

§ 2.
Etua, jota kaikki ihmiset niin suuresti rakastavat, ei tarvitse rajoittaa siellä, missä kaikki rakastavat hyvettä. Mutta me olemme usein taipuvaisia paheisiin ja vääryyksiin. Niinpä meille on asetettava rajoja siten, että vapaudelta viedään sen vahingollinen osa, ja yli jää ainoastaan osa, jonka mukaan jokainen voi perimmäisen tahtonsa mukaan olla hyödyksi
toisille ja itselleen, muttei olla kenellekään vahingoksi.


§ 3.
Kun jokaisella on yhteiskunnassa lupa tähän, vallitsee todellinen kansalaisvapaus. Tähän kuuluu siis, ettei ketään estetä tekemästä mitään, mikä on säädyllistä ja yleisölle hyödyllistä, ja että jokainen rehellinen saa elää turvassa, kuunnella omatuntoaan ja hyödyntää omaisuuttaan ja osallistua yhteisönsä hyvään.

§ 4.
Tälle vapaudelle vaarallisimpia ovat aina olleet he, jotka ovat mahtavimpia maassa virkansa, säätynsä tai rikkautensa ansiosta. He eivät ainoastaan helposti käytä valtaansa väärin, vaan voivat jatkuvasti kasvattaa oikeuksiaan ja voimaansa, niin että toiset
asukkaat joutuvat pelkäämään heitä enemmän ja enemmän.


§ 5.
Sillä yhteiskunnan vapaus ei muodostu kokonaisuudessaan siitä, että alamaiset ovat turvassa Hallitsijan väkivallalta. Se on suuri askel, ja ensimmäinen kohti yleistä onnellisuutta. Mutta alamaiset voivat sortaa myös toisiaan. Monissa tasavalloissa, kuten puolalaisessa ja italialaisissa, jotka ylpeilevät vapauden rakkaudenarvoisella nimellä, useimmat ihmiset ovat kuitenkin ylhäisten orjia.


§ 6.
Kysyykö kukaan, kumman ylivalta olisi maalle epäonnisempi, Hallitsijan vai omien kansalaisten? Minä olen sitä mieltä, että jälkimmäinen on sietämättömämpi, mutta edellinen vaikeammin parannettavissa; ja sen vuoksi ensimmäistä täytyy kavahtaa ja
vavisten pelätä kaikkein eniten. Sillä mikäli sitä ei nujerreta, ei toista voida koskaan nujertaa. Yksinvaltiaiden nimissä ja heidän mahdissaan hallitsevat usein väärät alamaiset, jotka eivät ansaitse esivaltansa armoa, mutta sitä nauttien elävät turvassa.
Mahtavien Hallitsijain väkivalta on useista syistä vaikeammin korjattavissa. Liian pitkälle viety ajatus kruunattujen pyhyydestä suojelee enemmän kuin paljon myös epäoikeudenmukaisia ruhtinaita. Useat kuvittelevat, että on mahdotonta antaa liikaa
ihmiselle, joka on niin paljon korotettuna ihmisten yläpuolelle ja joka on niin lähellä Jumaluutta. Barbarian Kuninkaat leikkivät rangaistuksetta alamaistensa hengellä, koska heitä pidetään pyhinä. Non-jurorsit40 Englannissa tekevät omantunnon asian siitä, etteivät he olleet uskollisia uskottomalle kuningassuvulle. Eikä tarvitse mennä kauas löytääkseen esimerkin: kun Ruotsi kuningas Kaarle XII:n sodassa kärsi väestökadosta, muonan ja rahan puutteesta, uskottiin tämän kovan Sankarin*, ei suinkaan tuhoavan, vaan puolustavan synnyinmaataan. Niinpä alamaiset eivät aina tunnista Hallitsijansa epäoikeudenmukaisuutta, ja vaikka he tunnistavatkin, siitä ei ole helppo vapautua. Ruhtinaat valvovat, kun siksi tulee, omia etujaan; yksin he hallitsevat kaikkea. Yhdessä ainoassa koko maan voima ja edut yhdistyvät. Mutta kun kanssa-alamaisia sortavat toiset, kaikki huomaavat asiaintilan kohtuuttomuuden välittömästi. Ja kun on useampia, jotka käyttävät valtaansa väärin, tällöin vahvempi kansanjoukko saa helposti voiton heidän hajanaisista aikeistaan ja hajanaisista voimistaan. Tästä johtuen yleinen arvonanto ja heidän oma voimansa ei heitä kylliksi turvaa. Heidän ainoa suojansa on heidän harjoittamiensa vääryyksien salaaminen. Mutta niitä he eivät voi pitkään salata, jos jokainen voi yleisissä kirjoituksissa puhua siitä, mikä tapahtuu yleistä hyvää vastaan.

*Katso Enväldets skadeliga påföljder. Stockh. 1757.


§ 7.
Kansalaisvapauden elo ja voima perustuvat siis rajoitettuun hallitukseen ja rajoittamattomaan kirjoitusvapauteen, kunhan kova rangaistus seuraa kirjoituksista, jotka ovat kiistatta sopimattomia ja sisältävät jumalanpilkkaa, tahi loukkaavat yksityisiä ja yllyttävät ilmiselviin paheisiin.


§ 8.
Jumalallinen ilmoitus, järkevät Perustuslait ja yksittäisten kunnia eivät saata kärsiä vaarallisista vahingoista kyseisen kirjoitusvapauden nimissä. Sillä totuus voittaa aina, kun sitä saa tasapuolisesti kyseenalaistaa ja puolustaa.


§ 9.
Kirjoittamisvapaus kohottaa tieteet huippuunsa, paljastaa kaikki vahingolliset asetukset, pitää aisoissa kaikkien virkamiesten epäoikeudenmukaisuuden, ja on Hallituksen varmin puolustus vapaassa valtakunnassa. Se saa nimittäin koko yleisön rakastamaan kyseistä hallitusmuotoa. Ei Englannissa hevin kuulla puhuttavan vaarallisista suunnitelmista taitavasti laadittuja perustuslakeja vastaan. Koska yleisö voi siellä vapaasti ilmaista tyytymättömyytensä, epäkohdat korjataan hyvissä ajoin. Sitä vastoin on olemassa tärkeä esimerkki, ei niinkään tuntemattomassa valtakunnassa*, siitä, kuinka 40 Non-jurorseilla tarkoitetaan radikaalia ryhmää, jonka jäsenet kieltäytyivät vannomasta uskollisuutta Vilhelm III Oranialaiselle ja tämän vaimolle Marialle Mainion vallankumouksen jälkeen 1688. Myöhemmin 1700-luvulla he kieltäytyivät vannomasta valaa valtaan nousseelle Hannoverin suvulle, mihin Forsskål mitä ilmeisimmin viittaa. epätasaisesti jaetun vapauden puolustaminen vihalla ja pakolla ajaa helposti väkivaltaan ja epätoivoisiin tekoihin; se, jolla on liian vähän, menettää mieluummin kaiken, kuin ilman kateutta ja kostoa katsoo, kuinka suuri osa yhteiskunnan ja hänen omasta vapaudestaan ryövätään hänen kaltaistensa ja kansalaisten toimesta. Sillä hän, jolla on vähän menetettävää, panee omansa alttiiksi ilman katumusta, kun hän voi saada vihamiehensä ja piinaajansa menettämään paljon. Tämä ei ole erityisen ihailtavaa, mutta kuitenkin tavallista. Vapautta on sen vuoksi säilytettävä vapaudella. Tyytymättömien pakottaminen ja alistaminen saattaa sen äärimmäiseen vaaraan, oli heillä syytä tyytymättömyyteensä
tai sitten ei. Viisas hallitus antaa yleisölle mieluummin tilaisuuden ilmaista tyytymättömyytensä kynillään kuin toisilla kivääreillä, mikä valistaa toisaalta ja toisaalta hillitsee ja ehkäisee ryskeitä ja levottomuuksia.
* Tanska


§ 10.
Edellä on mainittu (§ 3.) kansalaisvapauden saavan aikaan sen, että jokainen rehellinen saa elää turvassa, kuunnella omatuntoaan, käyttää omaisuuttaan ja myötävaikuttaa yhteisönsä menestykseen. Selvitän näistä jokaisen kohdan lyhyesti. Lait suojaavat suuresti elämäämme, kun ne säätävät, ettei kukaan saa rangaistuksetta tehdä väkivaltaa rehellisen ihmisen ruumiille ja terveydelle. Mutta syyttäjiä on kuultava ja tuomarien päätöksiä on noudatettava, vaikka syytetty ei olisi syyllistynyt rikoksiin. Ei ole olemassa yhteiskuntaa ilman tuomioistuimia, eivätkä tuomarit ole aina puolueettomia.* Kansan viha ja hillitön kiihko on sekin toisinaan tuhonnut syyttömimpiä kansalaisia. Sen suurempaa vaaraa ei ole elämälle ja maineelle yhdellä kertaa, eikä tätäkään vaaraa voida väistää. Oikeus julkisesti puolustautua voi mahdollisesti lauhduttaa kansan raivoa ja pelotella tuomareita juonittelusta. Mikäli tätäkään ei saada aikaan, on ainakin vähin korvaus niin suurelle vääryydelle se, että onneton tuomittu saa, kuten Englannissa, osoittaa maanmiehilleen kuolevansa syyttömänä. * Katso useampia julkaistuja kirjoituksia oikeudenkäynneistä, tuomareista ja oikeasta kirjoitetun sanan vapaudesta ja turvallisuudesta.


§ 11.
Omatunto perustuu usein vääriin mielipiteisiin. Tätä ei pidä suvaita, mikäli ne turmelevat yhteiskuntaa ja ihmisiä, kuten jesuiittojen kavalat säännöt. Mutta useimmista heistä, jotka väärä omatunto vaikuttaa tekevän vaarallisiksi, voi tulla hyviä kansalaisia, jos vain yhteisö hieman sopeutuu heidän harhakuvitelmiinsa. Mennoniitat41 kaihtavat valan vannomista, mutta heidän vastauksiinsa voi aivan yhtä hyvin luottaa. Useita heistä ei voi vaatia hyökkäämään vihollista vastaan, mutta he keräävät mielellään rahaa sotilaiden ylläpitoon. Uskonnot voivat siis erota toisistaan ilman, että se häiritsee kansalaisten
yhtenäisyyttä, minkä osoittaa onnellinen ja vapauden avulla nopeasti väestöltään runsaaksi kansoitettu Pennsylvania yltäkylläisesti. Vapauden vallitessa väärät uskonnot vähitellen antavat tilaa totuuden voimalle ja ne heikkenevät, siinä missä ne vainostaärsyyntyneenä mielettömässä kiihkossa levittäytyvät voimakkaammin kuin suojattu tuli. Lopulta, koska ei ole paikkaa, jossa kenelläkään ei olisi harhaluuloja, on yhdentekevää, 41 Mennoniitat on protestanttinen uskontokunta, joka on sitoutunut väkivallattomuuteen. erehtyvätkö he avoimesti, kuten Englannissa, vai ovatko he pelkkiä hurskastelijoita, kuten toisaalla.


§ 12.
Omaisuus yhteiskunnassa kuuluu ihmisille osin valtion jäseninä ja osin yksityisinä. Edelliseen kuuluvat yleiset tulot ja se, mitä niillä hankitaan, samoin yleiset virat. Jälkimmäiseen kuuluu, mitä kukakin omistaa. Molempia täytyy lakien suojella
väkivallalta ja turvata ne väärinkäytöksiltä. Jokaisen asukkaan tulee saada kohtuudenmukaisuuden rajoissa osansa yleisistä rasituksista ja eduista. Sillä yhteiskunta on yhteinen ja niin kuuluu myös vapauden olla. Maan veroja ei siksi pidä kerätä vain
ottamalla harvoilta liiaksi maksuja, vaan jokaisen on omien tulojensa mukaan kannettava osansa yleiseen. Toivoa yhteiskunnan virkojen ja kunnia-asemien saavuttamisesta ei tule myöskään riistää arvoisiltaan.


§ 13.
Jos jokaiseen julkiseen tehtävään pääsyyn liitettäisiin virkakoe, jos ainoastaan sellaisen läpäisseet saisivat nousta seuraavaan korkeampaan virkaan, edellisen tehtävänsä virkaiän mukaan, ja jos ensimmäinen askelma kuuluisi sille, joka on ensimmäisenä
osoittanut kykenevyytensä tehtävään, eivät virat tulisi koskaan kelvottomiin käsiin; silloin ei korkea syntyperä, raha ja suosittelija olisi varmempi tie nousuun kuin oma ahkeruus ja taito.


§ 14.
Mitkään kokeet eivät ole helpompia järjestää ja luotettavampia kuin ne, joissa kuulustellaan tehtävän vaatimia taitoja ja tehtävän harjoittamiseen liittyviä kysymyksiä. Sellaisia on tapana pitää meillä kirkkoherroille ja Kiinassa kaikille virkamiehille. Mutta tällaisissa kokeissa on helppoa olla pitämättä etevimmästä, mikäli saa kysyä, mitä haluaa, ja arvostella siten kuin haluaa; siksi on tarpeellista, että jokaista tehtävää varten määrättäisiin tiettyjä tieteitä, tiettyjä kirjoja, tiettyjä taitoja ja tiettyjä ohjeita ja ehtäviä, joista tulee julkisesti tehdä selkoa.


§ 15.
On helppo sallia omien omistusten käyttäminen omaksi ja yhteiskunnan hyödyksi. Mutta jokainen ei voi hankkia itselleen sellaista omaisuutta kuin yhteiskunnan etu vaatisi. Kukaan ei voi hankkia maata missä tahansa hän haluaa, ei työllä, eikä maksamalla, vaikka monella on yhteiskunnan suureksi haitaksi maata enemmän kuin he kykenevät viljelemään. Lait, kuten Mooseksen lait heprealaisten joukossa jokaisen sukukunnan kohtuullisesta ja pysyvästä maapalasta, kolmas Mooseksen kirja,
ja 41, tai Liciniuksen roomalaisten keskuudessa esittämät noin 500 jugeraa42 (257 1/7 tynnyrinalaa43) sekä palvelivat hyvin maan viljelyä että tasapainottivat asukkaiden oikeuksia. 42 Jugera oli antiikin Roomassa käytetty pinta-alamitta. Jugeran kanssa synonyyminkaltaisesti käytettiin myöhemmin auranalaa (suom. huom.). 43 Tynnyrinala vastaa noin puolta hehtaaria.

§ 16.
Mikään ei ole meidän omaamme enemmän kuin ruumiimme ja henkemme voimat; mikään ei ole sen vuoksi kohtuullisempaa kuin sallia niillä itsensä siivosti elättäminen, se, että saa harjoittaa hyödyllisiä taitoja ja tieteitä. Kaikilla tulee olla vapaus hankkia
elantonsa maa- ja ruukkityöstä, käsitöistä, kaupasta, opettamisesta, niin pitkään kuin heidän määränsä ei vahingoita yhteiskuntaa.


§ 17.
Hyödyllistä työväkeä karkotetaan pois maalta, sillä lait eivät suojaa kylissä ja tuvissa niitä, joille ei ole suotu onnea saada osaa maasta muutoin kuin vamman tai korkean iän vuoksi, mikä taas tekee heistä melkein raihnaisia. Niin pian kuin he haluavat seurata luonnollista taipumustaan tulla vapaiksi ja omiksi herroikseen, heidän on paettava kaupunkeihin, jossa he helposti voivat elää mielivaltaisesti tai astua tehtäviin, jotka eivät paljoa vaadi. Mutta missä Englannin ja Saksan tavan mukaisesti voi jopa maalla jokainen olla tupansa herra, useat työntekijät pysyvät syntymäseudullaan, lisäävät sukuaan, harjoittavat hyödyllisiä toimia, pestaavat itsensä talollisten avuksi, ja tämän kaiken he tekevät paljon mieluummin kuin kaupunkielämän valitsemalla jäävät naimattomiksi, tulevat suureellisiksi tahi laiskoiksi ollen välikappaleita rikkaiden ylellisyyden ylläpitämisessä, ympäröivät ylhäisten vaunuja sekä tappavat aikaansa nukkumalla ja irstailuissa, ollen taakka itselleen ja isänmaalleen.


§ 18.
Taitojen edistämistä ja vapautta palvelisivat varsinkin yleiset koulut, missä jokainen oman ahkeruutensa ja ymmärryksensä mukaisesti voisi tulla täysinoppineeksi kaikenlaisissa tieteissä ja kädentaidoissa, ja samalla päästä vapaamestariksi, kukin tuntemallaan alalla. Mutta jokaisen alan harjoittajien lukumäärää tulisi kuitenkin säännöstellä yhteiskunnan tarpeiden ja hyödyn mukaisesti.


§ 19.
Sitä vastoin suljetut ammattikuntamme ja oppipoikien koulutus ovat suuria keinoja, jotka ylläpitävät laiskuutta, pakkoa, väen puutetta, irstailua, köyhyyttä ja ajanhukkaa.


§ 20.
Jopa niin kutsutut vapaat taidot44 eivät ole vapaita Ruotsissa. Toisaalla ne ovat enemmän nimensä arvoisia. Saksassa jokainen voi julkisesti opettaa toisia kaikessa oppimassaan. Kirjanoppineisuus pitäisi välittömästi kieltää päätoimena, tai sitten ei saisi estää vapautta elää tästä viattomimmasta elinkeinosta. 44 Artes liberales (suom. huom.).


§ 21.
Lopuksi, tärkeä oikeus vapaassa yhteiskunnassa on, että jokainen saa vapaastimyötävaikuttaa yleisön hyvään. Mutta tämä vaatii, että yhteiskunnan tila on tehtävä kaikille tunnetuksi, ja jokaisella tulee olla vapaa tilaisuus ilmaista ajatuksiaan siitä.
Mistä tämä uupuu, vapaus ei ole nimensä arvoinen. Sota-asiat ja useat ulkomaisiin neuvotteluihin liittyvät asiat täytyy jonkin aikaa salata eikä tuoda laajojen piirien tietoon, mutta se ei tapahdu omien rehellisten kansalaisten vaan vihollisten vuoksi.
Rauhanajan asioita ja sitä, mitä maan sisäiseen menestykseen tulee, ei tarvitse pitää poissa asukkaiden silmistä. Muutoin voi helposti käydä niin, että ulkomaalaiset, jotka tahtovat meitä vahingoittaa, selvittävät salaisuudet rahan ja lähettiläiden avulla, ja
samalla itse maan kansa, jonka pitäisi antaa hyödyllisiä neuvoja, on tietämätön suurimmasta osasta asioita. Sitä vastoin silloin, kun koko maan olot tunnetaan, ainakin huomiokykyiset näkevät, mistä on hyötyä ja mikä vahingoittaa. Siellä, missä on
kirjoitetun sanan vapaus, he ilmaisevat tämän kaikille. Vain tällöin yleistä neuvonpitoa ohjaa totuus ja rakkaus isänmaahan, jonka yhteisestä hyvästä kaikki yksityinen on riippuvainen.

Jumala Kaikkivaltias, joka varjelee ihmisten onnea, kartuttakoon meidän Ruotsalaista Vapauttamme ja säilyttäköön sen iankaikkisesti!

   
  Back to top